Työntekijätarinat / 4.9.2026
Isännöitsijän rooli on historiaa. Uusi aikakausi on alkanut, ja ensimmäiset askeleet on otettu. Kaiken ei tarvitse olla valmista, jotta matkan voi aloittaa.
Syyskuun alussa Lumolla jäi historiaan yksi tuttu tehtävänimike. Isännöitsijän työn tilalle tuli kaksi uutta roolia: palvelumanageri ja asukasvastaava. Samalla moni asia muuttui myös niiden ihmisten arjessa, jotka vielä hetki sitten tekivät työtään isännöitsijöinä.
Muutos herättää kysymyksiä. Vähän epävarmuuttakin. Mutta myös uteliaisuutta ja innostusta siitä, että nyt pääsee rakentamaan jotain uutta.
Palvelumanagerimme Osku Koivistoinen ja asukasvastaavamme Tuuli Saarinen katsovat melko tuoreina lumolaisina muutosta kiinnostavasta kulmasta – ilman vuosien kokemusta vanhasta isännöitsijän roolista mutta jo tietäen, mikä siinä toimi ja mikä välillä haastoi.
Kun olet toimistolla, pitäisi olla ”kentällä” asukkaiden parissa
Osku aloitti työkaverinamme marraskuussa 2025. Isännöinnistä hänellä ei ollut aiempaa kokemusta. Lumolla häneen kuitenkin luotettiin heti.
”Olen viihtynyt päivästä yksi alkaen. Täällä kaikki auttavat. Vaikka minulla ei ollut kokemusta, luotettiin siihen, että pystyn kyllä hoitamaan hommani kunnialla maaliin.”
Vajaan vuoden aikana isännöitsijän työ ehti tulla tutuksi. Samoin yksi sen ikuisuushaasteista.
”Meillä oli toimistolla sellainen elävä legenda: kun olet toimistolla, tuntuu, että pitäisi olla kentällä. Kun olet kentällä, tuntuu, että pitäisi olla toimistolla.”
Uudessa palvelumanagerin roolissa tätä ristiriitaa ei samalla tavalla ole. Osku odottaa, että muutos tuo ennen kaikkea enemmän rauhaa tehdä yksi asia kerrallaan kunnolla loppuun.
”Kenttätyö ei enää samalla tavalla riko päivää. Pystyn aikatauluttamaan hallinnollisia töitä paremmin, seuraamaan palautteita ja rytmittämään omaa työtäni helpommin.”
Osku ja muut palvelumanagerit käyvät toki Lumo-taloilla jatkossakin. Aina tarvittaessa. Jotta kokonaisvaltainen kohdetuntemus säilyy.
Iso muutos ja roolin vaihtuminen tuo tullessaan myös ripauksen epävarmuutta.
”Kyllähän muutokset aina mietityttävät. Emme osaa ennustaa, ja toisaalta olemme tässä tavallaan samassa veneessä. Alku voi olla raskaskin, mutta kun asiat asettuvat, näen tässä paljon hyvää. Innolla odotan tulevaa,” Osku tuumii.
Alkushokista innostukseen
Tuuli tutustui Lumoon työpaikkana jo aiemmin kesätyöntekijänä. Keväästä 2026 hän on työskennellyt vakituisena isännöitsijänä. Uutinen isännöitsijän roolin muuttumisesta tuli alkuun yllätyksenä.
”Alkushokin jälkeen olen saanut kasattua ajatuksiani. Vaikka muutos jännittää, olen innostunut.”
Uuden asukasvastaavan työn kaikki yksityiskohdat eivät ole vielä kirkastuneet.
”Epävarmuutta toki on. On paljon kysymyksiä ja moneen asiaan tarvitaan varmasti vielä tarkennusta. Luotan kuitenkin siihen, että asiat selkenevät niiden konkretisoituessa työskentelyssä.”
Kaikkea ei olekaan kiveen hakattu. Tuulista siinä on myös jotain erityisen kiinnostavaa.
”Pääsee muovaamaan tehtävää pikkuhiljaa raiteilleen. Pääsee vaikuttamaan ja tekemään töitä sen eteen, että tehtävästä tulee toimiva. Se motivoi.”
Yksin tekemisestä työpariksi
Yksi isoimmista muutoksista näkyy siinä, kenen kanssa työtä tehdään. Palvelumanageri ja asukasvastaava muodostavat työparin, kun aiemmin isännöitsijä vastasi omasta alueestaan itsenäisesti.
”On innostava fiilis siitä, että on asukasvastaava, jonka kanssa tehdä tiivistä yhteistyötä ja kehittää toimintaa. On toisen henkilön näkemys ja samalla sparrailukumppani”, Osku toteaa kovasti yhteistyötä odottaen.
Uusi tapa tehdä työtä pitää kuitenkin opetella. Miten toinen työskentelee? Miten tieto kulkee? Ja miten kahden ihmisen omista tavoista rakentuu yhteinen tapa tehdä?
”Toivon, että työparin kanssa työskentely on aitoa yhteistyötä – asioita ratkotaan yhdessä. Kaikilla on omat tapansa toimia, ja nyt niitä pitää vähän yhdistää. Varmasti yhteinen sävelkin löytyy”, Tuuli pohtii.
Syyskuun ensimmäinen päivä ei muuttanut kaikkea yhdessä yössä. Monet tutut työtehtävät säilyvät, mutta oma tapa tehdä työtä löytyy nyt uudelleen.
Miltä palvelumanagerin tai asukasvastaavan työ näyttää puolen vuoden päästä? Sitä Osku ja Tuuli eivät vielä tiedä. Eikä ehkä tarvitsekaan.
Tällä hetkellä päällimmäisenä on uteliaisuus. Vähän jännitystäkin. Ja ennen kaikkea tunne siitä, että nyt pääsee itse vaikuttamaan siihen, millaiseksi uusi työ lopulta rakentuu.
